Kannustimia

 Elämäntapamuutoksessa ei ole kyse pikajuoksusta vaan hitaasta muutoksesta kohti päämääriä joten on tärkeää muistaa nauttia myös matkasta. Minulla on tapana jättää omat haluamiseni taka-alalle (paitsi herkkujen suhteen, heh) ja sorrun aina vaan uudestaan ajattelemaan että sitten kun...

Sitten kun olen normaalipainossa voin ostaa itselleni kivoja vaatteita.

Sitten kun olen olen treenannut tarpeeksi kauan tarpeeksi pitkäjänteisesti voin ostaa treenaamista helpottavia välineitä (logiikka, missä olet?)

Sitten kun, sitten kun ja vielä kerran sitten kun.

Se sitten kun ei koskaan tule. Luovutan aina ennen kuin pääsen niihin lopullisiin päämääriin koska parin kympin halpislenkkareilla ei ole kiva kävellä. Tai kaikki vaatteet lököttää mutta vielä pitää tiristää ainakin yksi kymmenen kiloa pois ennen kuin voi vaatekaapin uudistaa. Tai tukka on ihan kaamea mutta haluamani hiusmalli passais paremmin hoikemmalle niin laihdutetaan nyt vielä. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Nyt onkin sellaisena pienenä suunnitelmana palkita itseäni joka kuukauden jälkeen jollain pienellä jutulla joka tukee tätä projektia, sillä edellytyksellä että edellinen kuukausi on mennyt hyvin. Tammikuu oli ainoastaan säästöön jäävän summan osalta negatiivinen ja sain kuitenkin pienen summan puskuriin.  Enemmän olisin voinut laittaa mutta halusin pelata varman päälle ettei luottokorttiin tarvi koskea ja että elämälle on tilaa myös tässä matkan aikana. Voisihan tässä toki ajatella että talouden kannalta olisi järkevintä vaan jättää ne palkitsemiset siihen kun velat on maksettu, säästötilillä alkaa olla puskuria ja tavoitepaino on saavutettu niin ei tarvitse jatkuvasti vaatteita uudistaa ja säästyy rahaa siinäkin. Mutta eipä se ole toiminut ennenkään. Ehkä se pieni itsensä lahjominen sallitaan ja ehkä se myös saakin pysymään paremmin ruodussa kun ei halua menettää niitä jo saavuttamiaan tuloksia. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikko 11

Kannustimia kesäksi

Katastrofaaliset seuraukset